Hygieniahoitajana maailmalla

Hoitotyön pioneeri, Florence Nightingale käynnisti edelleen jatkuvan työn hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisemiseksi Krimin sodan aikaan 1850- luvulla. Sotilaiden parissa leviävien infektioiden ehkäisemisen käynnistäminen teki Nightingalesta oletettavasti maailman ensimmäisen hygieniahoitajan. Nightingalen kuvattiin olevan innoissaan tärkeästä roolistaan Krimin sodassa. Voin samaistua näihin tunteisiin, sillä olin itsekin innoissani mahdollisuudesta osallistua 25. ICPIC-konferenssiin Sveitsin Genevessä Suomen Hygieniahoitajat ry:n mahdollistamana. Syyskuinen Geneve oli lämmin, lähes kolmekymmentä astetta, verrattuna Krimin sodan marraskuiseen sateeseen. Lämpimän sään lisäksi Geneve konferenssipaikkana oli kaunis ja toimiva City-taxiin sisältyvän ilmaisen julkisen liikenteensä kanssa.

ICPIC, International Conference on Prevention and Infection Control, oli yhtä lupaava
kuin alustava koulutusaikataulu antoi olettaa. ICPIC:in hyvänä puolena oli, että
hygieniahoitajat oli huomioitu hyvin muiden infektioiden torjunnan ammattilaisten ohella. Luentosaleja oli kolme, joista jokaisessa oli eri sessiot meneillään yhtäaikaisesti. Hygieniahoitajille oli koko ajan luentoja, joihin osallistua. Mielenkiintoisia luentoja ja sessioita oli paljon, ja olikin haasteellista valita mihin
osallistua. Itselleni valikoitui käsihygienia eri näkökulmista, vierasesineperäiset
hoitoon liittyvät infektiot, leikkausalueen infektiot ja preventio sekä Semmelweiss-symposium.

Infektioiden torjunta on toteutunut jo alusta alkaen moniammatillisena yhteistyönä. Ajatellen jo Ignaz Semmelweisia, lääkäriä, jota pidetään käsien desinfektion merkittävänä edistäjänä tai Louis Pasteuria, mikrobiologia ja kemistiä, joka todensi mikrobien siirtymisen käsien ja pintojen välityksellä. Nykyaikana käsihygienia on hygieniahoitajan työnkuvan sekä infektioiden torjunnan peruskivi. Käsihygieniaa käsiteltiin monelta eri näkökulmalta ja maailman eri puolilta. Kaakkois-Aasiassa ja Suomessa käsihygienian haasteet ja seuranta ovat yhteneviä, kuten käsihuuhteen
kulutuksen seuranta ja käsihygienian toteutumisen havainnointi sekä
multimodaalisen strategian eri osien toteuttaminen näiden kohentamiseksi.
Työvälineinä Kaakkois-Aasiassa oli hoitohenkilöstön edustajien yksilöllinen
käsihuuhteen kulutuksen seuranta sekä interventiot henkilökohtaisen
käsihygienian parantamiseksi. Sen sijaan Chilessä haasteena oli ilmennyt
klooriheksidiinin käyttö käsien desinfektiossa, joka aiheutti sairauspoissaoloja
iho-ongelmien vuoksi.

Vierasesineperäisten hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisyssä keskityttiin verisuonikatetreihin liittyviin infektioihin, ventilaattoriperäisten keuhkokuumeiden ja katetriperäisten virtsatieinfektioiden ehkäisemiseen. Verisuonikatetreihin liittyvissä
infektioissa pohdittiin mahdollisuuksia niiden estämiseen, esim. huomioimalla
Midline- ja PICC-katetrien erot niiden valinnassa sekä pohtimalla antimikrobisten
sekä antiseptisten katetrien kolonisoitumisriskiä verrattuna tavanomaisiin
katetreihin. Ventilaattoriperäisten keuhkokuumeiden ehkäisyssä pohdittiin
klooriheksidiinin käyttöä osana potilaan suunhoitoa. Yhdysvaltalainen Deborah Yokoe kertoi, miten heillä on otettu käyttöön ”Nurse driven protocol to remove urinary catheters”-toimintamalli, jolla ehkäistään katetriperäisiä virtsatieinfektioita.
Toimintamallissa hoitohenkilökunta arvioi ilman hoitavaa lääkäriä virtsakatetrin
poiston mahdollisuutta, jonka tavoitteena on ehkäistä virtsatieinfektioiden esiintymistä potilailla. Leikkausalueen infektioiden torjunnan osalta nousivat esille suunnitelmallisuus, profylaksia sekä ennaltaehkäisy. Ennaltaehkäisy ja suunnitelmallisuus kulkivat käsi kädessä läpi koko session, sillä leikkausalueiden infektioiden ehkäisy perioperatiivisessa hoitotyössä perustuu jo etukäteen arvioituun suunnitelmallisuuteen tarvikkeiden varaamisessa ja henkilökunnan sijoittelussa.

Haluan kiittää Suomen Hygieniahoitajat ry:tä, kollegoitani ja esimiestäni Kymenlaakson hyvinvointialueella sekä kaikkia infektioiden torjunnan kollegoitani ICPIC:issä paikan päällä onnistuneesta matkasta.

Verkostoitumisen tärkeys on hygieniahoitajan ammatilliselle kehittymiselle merkitsevä tekijä. Nykypäivänä esimerkiksi erilaiset konferenssit, koulutukset ja yhdistystoiminta mahdollistavat verkostoitumisen ja ammatillisen osaamisen kehittymisen aivan toisella tavalla kuin Florence Nightingalen aikana.