Kirjoittaisitko työpäivästä

”Kirjoittaisitko työpäivästäsi?”

Työpaikan ruokalassa heitetty pyyntö kuulostaa viattomalta. Valitsen vain yhden päivän ja kerron siitä kirjallisesti! Tässä muutamaankin otteeseen istuttuani ja kirjoitettuani tuntuu, että mitä lupasinkaan. Ajatukset ovat ristiriitaiset, kerrottavaa ei sekä ole että on valtavasti, kukahan tätä lukee, onko tässä minulla mitään aiemmin sanomatonta kerrottavana? Lupaus on lupaus, rohkea rokan syö, jonkun on oltava ensimmäinen jne. Siispä kerron eräästä marraskuisesta käynnistäni ja sen aikana nousseista ajatuksista, jotka ovat täysin omiani.

Työkenttääni kuuluu mm sairaanhoitopiirini yksityisten ympärivuorokautista hoivaa tarjoavien yksiköiden ohjaaminen. Tavoitteemme on tarjota ennaltaehkäisevää koulutusta. Usein kuitenkin se, että ilmestyn johonkin yksikköön, kertoo siitä, että jokin infektioidentorjuntaan liittyvä kehityskohde on löytynyt. Joku voisi sanoa, että paikalle tuloni kertoo ilmenneestä ongelmasta. Tunnelma vastaanottavissa yksiköissä vaihtelee. Toisinaan olen odotettu vieras, mutta toisinaan tunnelma on epäluuloinen. Minua saatetaan pitää ikään kuin paikalle saapuvana poliisina. Epäluuloinen tunnelma ei ole kehitykselle hyvä ilmapiiri. Näissä tilanteissa käytän alkuun
tietoisesti aikaa tunnelman muuttamiseen. Kyselen yksikön arjesta ja käytännöistä. Kuuntelen henkilökuntaa tarkasti ja pyrin puheella ja eleilläni osoittamaan, että olen tullut paikalle vain heitä auttaakseni, en ole heitä vastaan. Koen erittäin palkitsevana, kun tunnelma muuttuu luottamuksellisempaan suuntaan ja esiin nostetaan avoimesti ongelmakohtia. Pääsemme ikään kuin asian ytimeen.

Marraskuisena tiistaina astuin sisään hoivayksikköön pitääkseni osastotuntia aiheena juurikin moniresistentin mikrobin asukkaasta toiseen tarttumisen ehkäisy. Varaan aina aikaa ennen luentoa siihen, että voin tutustua yksikköön. Kiertäessäni havainnoin esim. käsihuuhteiden saatavuutta ja sitä miten luontevasti henkilökunta huuhdetta käyttää. Tuona tiistaina aikaa oli kuitenkin yllin kyllin. Kierrettyäni tarpeeksi seisahduin päiväsaliin, jossa oli juuri alkanut asukkaisen lounaan jako. Havainnoin henkilökunnan käsihuuhteen käyttöä. Emme olleet etukäteen opineet havainnoinnista ja huomasin että henkilökunta alkoi kokea läsnäoloni hermostuttavana. Tunnelma alkoi jäykistyä ja jäätyä reipasta vauhtia. Kaikilla oli kiire lähestyvän luentoni takia ja koska minulla oli aikaa, ehdotin että voin avustaa jonkun asukkaan syömistä. Ehdotus otettiin avoimesti vastaan. Käärin hihani kyynärpäihin, desinfioin kädet, istahdin erään pöydän ääreen ja huolehdin kyseisen pöydän ääressä olevien asukkaiden ruokailusta. Olin naivisti ajatellut, että voin vielä samalla seurata henkilökunnan toimintaa, mutta tämä hoitotyön tehtävä veikin huomioni täysin ja hyvä niin. Samalla kävin mielessäni läpi aspiroinnin riskejä ja mietin että mikä merkitys onkaan hoitotyön arkisilla tehtävillä asukkaiden hyvinvointiin.

Usein luentoni pidetään takkahuoneessa ja niin tälläkin kertaa. Tämä tiistai oli kuitenkin ensimmäinen kerta, että takassa todella paloin elävä tuli osastotunnin aikana. Tunnelma oli kuin leirinuotion ääressä, hyvin keskusteleva. Olimme nopeasti luottamuksellisella tasolla keskustellessamme niistä käytännön kohdista, joita yksikön on hyvä kehittää infektioidentorjunnan parantamiseksi. Fiilis oli lähes kotoisa.

Aika ajoin käsihygienian esteeksi mainitaan juuri kodinomainen ilmapiiri. Monissa yksiköissä nousee esiin, että koska kyseessä on kodinomainen yksikkö, ei leisilmeeseen sovi käsihuuhteiden näkyvä läsnäolo. Olen pohtinut sairaanhoitaja- ja hygieniahoitajaurieni aikana paljon kodinomaisuutta. Mikä tekee jostain paikasta asukkaalle kodinomaisen? Olen päätynyt siihen, että kotoisuus ikäihmisille syntyy tunnelmasta. Tämän tunnelman saaminen yksikköön ei ole yksittäisillä keinoilla (kuten käsihuuhteiden poistolla) tapahtuva ”temppu”. Vakaa käsitykseni on, että oikean hoitajamitoituksen lisäksi ainoa merkittävästi kodinomaisuutta lisäävä asia on työssä olevan hoitohenkilökunnan ammattitaito ja motivaatio. Esimerkiksi rauhallisen ruokahetken järjestäminen usealle muistisairaalle vaatii rautaista ammattitaitoa. Kuvaavaa on, että onnistuessaan tämä hoitotyö ei aina näy ulospäin, kaikki näyttää sujuvan hyvin kuin itsestään. Tätä taustaa vasten mielestäni hoivayksikön hyvä käsihygienia sekä onnistuu yksikön ammattilaisilta heidän saatuaan siitä riittävästi tietoa, että parantaa kodinomaisuutta. Toiselta kantilta: mikään ei tuhoa kodinomaisuutta niin nopeasti ja tehokkaasti kuin yli pyyhkäisevä epidemia, esimerkiksi noro.

Marraskuisena tiistaina takkatulen loimussa käsihygienian toimivuuden esteeksi ei nostettu kodinomaisuutta vaan keskustelu oli pidemmällä käytännön toimissa. Kävimme läpi jo tehtyjä asioita, listasimme vielä tehtäviä ja asetimme tavoitteen tulevaisuuteen. Kaiken pohdinnan keskiössä olivat asiakkaat ja heidän hyvinvointinsa. Päivä päättyi siihen, että henkilökunta lähti raportille, osa jakamaan kahvia ja minä lähdin omalle työpisteelleni. Käynnit yksiköissä ovat aina hyvin intensiivisiä ja juuri siksi samaan aikaan sekä antoisia että kuluttavia. Ammattilaisten kanssa on kuitenkin aina ilo tehdä töitä!

Suomen Hygieniahoitajien heittämä kirjoitustehtävä-pallo on taas ilmassa: toivotan seuraavalle kirjoittajalle antoisia kirjoitushetkiä.

Jaana-Marija Lehtinen


Kuvan takka ei liity kohteeseen.

Käsihygieniapäivän viettoa Oulussa

Järjestimme OYS:ssa 2.4.5.2016 kolmepäiväisen käsihygieniatapahtuman sairaalamme henkilökunnalle. Jalkauduimme joka päivänä eri tulosalueiden henkilöstöravintoloiden läheisyyteen vilkkaimpaan lounasaikaan. Henkilökunnalle oli kampanjamme tiimoilta tarjolla tuote-esittelyjä ja henkilökohtaista opastusta käsien desinfektion onnistumisesta. Saimme houkuteltua useita testaamaan käsihuuhdehierontatekniikkaansa ja mitä tärkeintä, saimme antaa henkilökohtaista positiivista palautetta onnistumisesta ja toki myös korjaavaa palautetta puutteista käsien desinfektiotekniikassa.

Lue lisää

Oikein hyvää käsihygieniapäivää meille kaikille hygieniahoitajille ympäri Suomen!

Helena Ojanperä, hygieniahoitaja OYS